Helsinkiläinen kuvanveistäjä Kai Noramies (1918-1976) oli taidemaalari, piirtäjä, kemisti ja filosofi. Hän suoritti taideopintonsa Helsingin yliopiston piirustussalissa ja Vapaassa Taidekoulussa. Hän toimi 1950-60 luvuilla Suomen Kuvanveistäjäliiton edustajana Työväen sivistysliitossa ja Valtion kuvataidetoimikunnan jäsenenä vv. 1958-61. Noramies oli Suomen Taiteilijaseuran ja Kuvataideseniorien jäsen. Taiteestaan hän loi oman taidefilosofiansa, missä taide ja kemia kohtaavat. Kemistinä hän kehitti uusia maalaus- ja kuvanveistotekniikoita. Kai Noramies toimi elintarvikekemistinä OTK:n keskuslaboratoriossa vv. 1948-1966.
Noramies osallistui lukuisiin näyttelyihin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Hän sai tunnustusta taiteestaan Suomessa, Ranskassa, Italiassa, Australiassa ja Bulgariassa. Hänet palkittiin taidesaavutuksistaan Rooman Taideakatemian myöntämällä Tommaso Campanellan mitalilla 1970. Osallistuminen Kuvataideseniorit ry:n järjestämään näyttelyyn Helsingin Taidehallissa 1975 jäi hänen viimeisekseen. Noramiehen töitä ovat hankkineet kokoelmiinsa lukuisat suomalaiset yritykset, monet yksityiset ihmiset, kotimaiset ja ulkomaiset taiteen keräilijät, sekä taidemuseot esim. Helsingin taidemuseo HAM, Tampereen taidemuseo ja Didrichsenin taidemuseo. Hän voitti kuvanveisto- ja maalauskilpailuja, joista merkittävin on Nuorten leikki Helsingissä.
Lähde: Wikipedia.org
Valmistunut vuosina 1965–1975
Kuvaaja Pekka Rötkönen
”Olemme yleismaailmallisen hätätilanteen kynnyksellä. Emme pääse eteenpäin ilman uudistuneita asenteita ja tavoitteita. Me kaksi, me kolme, me monta.”
K.N. Tammisalossa 11.7.1976
”Löytäkää meidät – veistossarja on osa suuremmasta kokonaisuudesta. Se on osa suurta unelmaani. Jos se koskettaa Sinua, katsojaa, eikö se silloin ole osa myös Sinua?”
K.N. 1976
Veistossarjan valmistuttua 1975 Kai Noramies kertoi toteuttaneensa taiteessaan sen, minkä takia hän oli syntynyt. Se on hänen testamenttinsa ihmiskunnalle, jotta lapsen ja lapsuuden merkitys ymmärrettäisiin ihmisen koko elämäkaaren perustana ja ihmiskunnan hyvinvoinnin ja rauhan avaimena.
Väestöliitto on antanut Kai Noramiehen Tirkistys tulevaisuuteen pienoispronssiveistoksen Löytäkää meidät sarjasta palkintona suomalaisille henkilöille tai yhteisöille, jotka ovat toimineet menestyksellisesti suomalaisten lasten ja perheiden sekä siihen liittyvän tutkimustyön hyväksi. Palkinnon ovat saaneet mm. psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen, rva Eeva Ahtisaari ja isyystutkija Jouko Huttunen.
Taidehistorioitsija (Dottoressa in Lettere) Meri-Kirsi Koponen on tehnyt lopputyönsä Kai Noramiehen taiteesta Milanon katolisessa yliopistossa v.2003. Italiankielinen pro gradu käsittelee Noramiehen kuvanveistotaidetta ja sen filosofiaa. Koponen on omistanut tutkielmansa isoisänsä Kai Noramiehen muistolle.
Meri-Kirsi Koponen järjesti useita Noramiehen taiteen näyttelyitä Milanossa vv. 2004-2006: Mm. Galleria Artesanterasmossa oli yksityisnäyttely, jossa oli esillä ”Löytäkää meidät” pienoisveistossarja ja ”Apostolit lapsina” grafiikkasarja. Galleria D`Arte Eustachissa oli yhteisnäyttely ja ”Lapsi” veistos osallistui hyväntekeväisyysnäyttelyyn Palazzo dell’Arengariossa.
Osallistuimme Valosointu-teoksella Turun musiikkitalo Fuugan avoimeen taidekilpailuun 2023. Otimme kilpailuun osaa työryhmänä, johon kuului postuumisti kuvanveistäjä Kai Noramies (www.kainoramies.com), kuvataiteilijat Anita Koponen ja Irina Noramies, sekä Studio AICCI (www.aicci.fi), suunnittelijat Päivi Charpentier ja Sauli Koukkari.
Teos koostuu kolmesta osasta: Kai Noramiehen 27 pienoispronssiveistoksesta, sekä valoveistoksesta ja valaisevista teostasoista, joiden suunnittelusta vastasi AICCI.
”Pienissä muutaman kymmenen senttimetrin kokoisissa veistoksissa tapahtuu suuria. Katsoja voi löytää tarinan ihmisyyden elämänkulusta. Veistossarja kuvaa henkistä kasvua, jossa lapsen ja lapsuuden merkitys ymmärrettäisiin ihmisen koko elämäkaaren perustana ja ihmiskunnan hyvinvoinnin ja rauhan avaimena. Kasvu ja musiikki liittyvät tässä veistossarjassa ja myös meidän ihmisten todellisissa kasvutarinoissa ja elämässä monella tavalla yhteen. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen kanava. Taiteen tekeminen ja kokeminen voidaan nähdä kehityksenä, joka pohjustaa tulevaa ja jonka päälle uusi ja tuleva rakentuu.”
– Päivi Charpentier
”Kuvanveisto on elävän tilan, volyymin etsintää. Oikeassa, todessa taideteoksessa yhdistyvät kaikki ulottuvuudet, myös neljäs ulottuvuus, aika. Tilaa hallitsemaan pyrkivä liike siivittää sitä dynaamisesti, sykkien siinä kuin sydän.”
K.N. 1963
”Aika – tila elämys perustuu kokemukseen ja sitä kautta näkemykseen. Taide elää meissä silloin, kun se koskettaa. Se vapauttaa meissä uusia alueita. Oppiessamme tästä yhä enemmän, opimme yhä enemmän rakastamaan turhautumatta. Antaminen onkin rikkautta, koska kaikki liittyy kaikkeen ja tavoitteena on kaiken kattava elämä, täyttymystä kohti kulkeva ykseys.”
K.N. 1975
Noramies teki 1970-luvulla lukuisia veistos-, piirros- ja maalaussarjoja mm. Biarriz- veistossarja, Kalevala-, Kiitos-, sekä Klovni maalaussarjat.
Sarjaan kuuluu n. 60 maalausta
”Kalevalan kielen takana on olennaisin meissä, alkusana. Sisäinen sampo synnytti ulkonaisen sammon, joka särkyi löytyäkseen runokielen sisäisestä kielestä ulkonaisen aikarakennelman alta. Oli Väinämöinen, kohtu, aika ja Hetki. Alkuräjähdyksessä särkyivät alkuaineet. Syntyivät olemassaolomme perustat. Uusi jatko tuli ihmisessä alkaen informaatiomolekyyleistä aina suurempiin kokonaisuuksiin asti. Johdatus tänne on se todellinen Kalevalan SAMPO. Kalevalan eepoksessa luovutetaan kantele lapselle, tulevaisuudelle, Kristus ihmiselle.”
Kai Noramies Tammisalossa 21.10.1976
Noramies piirsi 15 eri aiheista graafista novellia vuonna 1976
”Olemme itse osa luontoa ja kaikki taiteen kautta löydetty uusi liittyy meihin mitä läheisimmin, samoin kuin koko universumiin, jonka eräs pieni osa systeemimme on. Kokonaiskuvamme meitä ympäröivästä avaruudesta, jonka osanen olemme, selkiintyy yhä enemmän. Kierteinen epäsymmetrinen sykkivä aika – tila – ykseys, ilmaisee itseään yhä enemmän. Käsittääkseni informaatiomahdollisuudet molekyylitasolla perustuvat näiden molekyylien kierteiseen, aika – tila pohjaiseen neliulotteiseen rakenteeseen. Entistä enemmän on kiinnitettävä huomio perustaan, siis lapseen sekä kasvuympäristöön ja edettävä siitä aina yhteiskunnan rakenteisiin asti. Sisäinen ja ulkoinen aika – tila on saatava mahdollisimman elämänmyönteiseen ykseyteen. Siinä on tulevaisuuden tehtävä isolla T:llä.”
Pysähdy hetkeksi ja pyyhi kiire pois kintereiltäsi.
Pysähdy hetkeksi ajattelemaan,
jotta jälkipolvi rakentuisi meitä paremmin rakentamaan,
jottei jo lapsena tukahdutettu luovuus kuristuisi lopullisesti
elämän turhauttavissa kanavissa.
Pysähdy hetkeksi arvioimaan, jottei minän rakentuminen
tapahtuisi toisarvoisten apuvälineitten varassa,
hinnalla millä hyvänsä ja muista piittaamatta.
Pysähdy hetkeksi uudistumaan.
Lähde kanssamme eteenpäin, lähde uudenlaiseen, onnellisempaan maailmaan.
Sillä me olemme yhdessä, me kaksi, me kolme, me monta.
Me olemme löytöretkellä valon lähteellä.
Lapsen äärellä tässä ja nyt.
Pysähdy hetkeksi.
K.N. 1974